20 viikkoa myöhemmin

Hei! Ajattelin kertoa pitkästä aikaa kuulumisiani.

Olen 8 viikon ohjelman jälkeen jatkanut mindfulness-harjoittelua säännöllisesti. Teen sunnuntaista torstaihin joka ilta muodollista harjoittelua. Yleensä istun noin 10-30 minuuttia olohuoneen ikkunan alla jumppamatolla kahden kulmikkaisen tyynyn päällä silmät kiinni ryhdikkäässä mutta rennossa asennossa. Aloitan usein laskemalla hengityksiäni. Sen jälkeen saatan kokeilla eri tekniikoita fiiliksen mukaan. Lisäksi teen aina kehollista meditaatiota (qigong, venyttely, pilates, tanssiminen) joko istumisen aluksi tai lopuksi 10-30 min. Perjantai- ja lauantai-iltaisin en yleensä tee muodollista harjoitusta, mutta sunnuntaisin teen sitä sitten pidemmästi.

Käytän iltameditaatioissani usein Insight timer -appin ajastinta, koska siihen saa valita kivan kumahdusäänen harjoituksen alkuun, loppuun ja keskivälillekin. Siihen voi myös laittaa päälle muistiinpano-toiminnon, joka ponnahtaa automaattisesti aina harjoituksen jälkeen esiin. Muistiinpanot saa helposti siirrettyä esim. omaan google driveen sieltä. Appissa on monia muitakin toimintoja, kuten tilastot omasta harjoittelusta sekä paljon ilmaisia ja maksullisia äänitteitä ja kursseja. Siellä voi myös seurata muita ja perustaa kaverin kanssa oman chatin. Tämä ei ole maksettu mainos, olen vain tykästynyt tähän appiin :)

Muodollisen harjoittelun lisäksi pidän mindfulness-asennetta enenevissä vaikkakin vaihtelevissa määrin mukana arjessani. Sen muistaminen ei enää vaadi niin paljoa ponnisteluja, vaan on pikkuhiljaa alkanut sulautua tapaani elää. Se tuottaa paljon iloa ja rauhaa minulle. En ole vielä juurikaan saanut sisällytettyä sitä robottimaisiin arkiaamuihini, mutta olen saanut sen selkeästi siihen kun kävelen työaamuisin pyörävarastoon. Kävelen hitaasti ja rennosti hieman takakenossa käytävän ja viisi kerrosta portaita alas tietoisesti kuunnellen miltä kehossani, selässäni ja jaloissani tuntuu. Myös kotiin tullessa teen saman. Se tuntuu ihmeen hyvältä.

Muutenkin kiinnitän nykyisin paljon huomiota kehooni ja ryhtiini varsinkin kävellessäni. Se tuntuu niin hyvältä kun hidastaa vähän tahtia ja siirtää omaa painopistettä pari senttiä taaksepäin, eli varpailta kantapäitä kohti. Luulen monia vuosia kestäneen selkäkipuni parantuneen oikeasti pienten jokapäiväisten kehotietoisuuksien ja sen myötä tulleiden ryhdin korjaamisten avulla. Qigongilla ja salaisella zen-harjoituksella (selkä- ja niskaseutua parantava qigong-harjoitus) on myös varmasti iso osuutensa asiaan. Näiden myötä tunnistan ja osaan luonnollisesti korjata kehoani terveellisempään asentoon. En olisi ikinä etukäteen arvannut, että mindfulness voi parantaa kroonisesti kipeän selän tällä tavoin. Tai että omien huonojen ja epäterveellisten asentojen ja ryhdin huomaaminen voi tuottaa nautintoa. Aiemmin se tuotti vain itsensä soimaamista, ahdistusta ja epätoivoa.

Pysähdyn edelleen yhä kauemmaksi aikaa nautinnollisten aistimusten äärelle (haju, maku, näkö, tunto, kuulo, tasapaino). Se toki vaihtelee ja tuntuu välillä hyvinkin vaikealta. Aina ei osaa nauttia kaikesta, eikä tarkoitus olekaan. Valon lisääntyminen ja kevään alkaminen on tuntunut tänä vuonna harvinaisen hyvältä. Pyöräillessä töihin ja takaisin havainnoin kevään merkkejä, lintujen laulua ja fiilistelen yhä myöhemmin alkavia auringonlaskuja.

Olen nukkunut paremmin kuin koskaan. Olen lapsesta asti kärsinyt uniongelmista, ja nyt vasta ymmärrän, miltä sellaisesta ihmisestä tuntuu, joka nukkuu hyvin. Se on mullistavaa ja tarvitsee ihan oman blogipostauksensa! Vaihdoin joulun jälkeen työpaikkaa ja sillä on myös suuri osuus tähän. Stressitasoni ovat laskeneet huomattavasti uuden rauhallisemman työnkuvan myötä. Väitän silti, että suurempi osuus on mindfulnessin harjoittamisella. Olisin luullut, että täysin uudessa työpaikassa aloittaminen olisi ollut stressaavaa, ja onhan se toki hieman joiltain osin sitäkin ollut, mutta ei oikeastaan. Olo on ollut viimeaikoina kuin lottovoittajalla. Noh, inhimillisellä lottovoittajalla kuitenkin.

Aloin myös käymään Oulun mindfulness-seuran harjoituksissa, jotka ovat tällä hetkellä etänä sunnuntaisin. Mindfulness-ohjaajakoulutukseni loppuu parin viikon kuluttua, joten on huojentavaa tietää, että saan jatkaa harjoittelua ja ajatusten vaihtoa jossain yhteisössä. Se tuo jotain ihan omaa motivaatiota, merkitystä ja rikastuttavaa sisältöä omalle harjoittelulle.