Kaksi vuotta mindfulnessia takana

Tänään olen virallisesti meditoinut kaksi vuotta säännöllisesti, sillä tasan kaksi vuotta sitten aloitin mindfulness-ohjaajan opinnot kurinalaisella 8 viikon ohjelmalla (katso aiemmat blogipostaukset). On hyvä aika pysähtyä tarkastelemaan, miten matkani on mennyt ja mitä olen huomannut.

Harjoitukseni koostuu tällä hetkellä monista asioita. Viimeisen viikon aikana se on ollut:

• 3 noin puolen tunnin harjoitusta yksin kotona, jotka koostuvat puoliksi liikemeditaatiosta (oma sekoitukseni qigongia, joogaa, pilatesta ja verryttelyä) ja puoliksi istumisesta (3x3x10, karhu lammella ja joskus jotain muutakin)
• 1 noin tunnin mittainen sunnuntaiharjoitus Oulu mindfulness ry:llä
• 1 ohjattu qigong-tunti
• muutamia lyhyitä 1-5 min harjoituksia yksin töissä tauoilla tehtynä ja (fyysisen ja henkisen) takakenon ottaminen töitä tehdessä
• olen vetänyt ainakin 4 muutaman minuutin mittaista harjoitusta töissä asiakkaille, ja siinä samalla keskityn enemmän tai vähemmän harjoituksen tekemiseen myös itse
• monissa tekemisissä on mukana mindfulnessia, kuten akrojoogassa ja sen jälkeisessä rentoutumisessa, saunoessa, kävellessä, piirtäessä, syödessä...

Viimeikoina suosikkiharjoitukseni on ollut milloin ja missä vaan kävellessä askelten mukana toistaa mielessä Thich Nhat Hanhin runoa:

Olen saapunut perille
olen kotona
tässä
ja nyt
Olen vapaa
olen vakaa
Äärettömyydessä
on sijani

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Se on palauttanut minua nykyhetkeen, kokemaan turvaa ja saamaan suurempaa näkökulmaa asioihin. Se on kirjasta Opas kävelymeditaatioon.

Edelleen hämmästelen, miten säännöllinen mindfulness-harjoittelu tosiaan syvenee ajan myötä. Sitä ei voi ennalta (tietenkään) täysin ymmärtää, ennen kuin sen hiljalleen itse kokee ja huomaa. Harjoitukseen ja siinä kehittymiseen liittyy ihan hirveän monet toisiinsa täysin kytköksissä olevat asiat.

Mindfulness tarkoittaa minulle tällä hetkellä mm.:

• läsnäolon ja nykyhetkessä olemisen voiman lisääntymistä
• tietoisuustaitojen (keskittyminen, tarkkaavaisuus, valppaus) kehittymistä
• pitkäaikaisesta liiallisesta stressitilasta ja väsymyksestä palautumista eli tasapainoon pääsemistä
• omaan kehomieleen tutustumista ja sen myötä myös muihin paremmin tutustumista
• negatiivisista ajatusvääristymistä hiljalleen irtipääsemistä
• turvallisuuden tunteen lisääntymistä
• todellisuuden luonteen parempaa ymmärtämistä ja sen aktiivista hyväksymistä
• kärsimyksen vähenemistä ja myötätunnon lisääntymistä
• näkökulman ja viisauden laajenemista
• myönteisten laajentavien tunteiden voimistumista ja niiden parantavaa voimaa
• yleisen inhimillisyyden, tasavertaisuuden ja rakkauden ymmärtämistä
• onnellisuuden oppimista ja sen näkemistä elämän tarkoituksena
• omien arvojen näkemistä ja niiden mukaan toimimisen harjoittamista
• anteeksiantamista
• ikuisen muutoksen virran seuraamista

Olen oppinut paljon mieleni toiminnasta. Olen saanut sen olemaan huomattavasti vähemmän menneisyydessä miettimässä mitä tuli sanottua ja mitähän joku ajatteli minusta. Mutta en ole onnistunut paljoakaan tuomaan sitä pois tulevaisuudesta, eli suunnittelemasta kokoajan kaikenlaista. Minun on myös edelleen hyvin vaikea hyväksyä vastoinkäymisiä, vaikeita tunteita ja maailman kärsimystä.

Suurin oivallukseni on ollut se, mikä maailman suurin supervoima on: tukiverkosto. Eniten turvan tunnetta minulle elämässä tuo sen tietäminen, että en ole koskaan oikeasti yksin. Minulla on kumppani, ystävät, perhe, työkaverit, yhteisöt, yhteiskunnan palvelut (tanssinopetus, työnohjaus, työterveys jne) ja luonto aina lähellä. Ja minä itse. Avun antaminen ja saaminen sekä kiitollisuuden kokeminen mahdollisuudesta molempiin on tärkeimpiä asioita elämässä. Kukaan meistä ei selviä yksin, sillä olemme kaikki yhtä. Antaminen ja saaminen liittyvät yhteen. Toivoa on niin kauan, kun on ystävällisyyttä toisia ja itseä kohtaan. Tästä lisää tulevassa podcast-jaksossamme, jonka aiheena on rakkaus.

Olen edelleen lukenut paljon kirjallisuutta ja paras kirja on ollut Dalai-laman ja Desmond Tutun viikon mittaisesta tapaamisesta ja keskusteluista kertova Ilon kirja. Mitä viisaita hupiveikkoja! :) Mahtavaa on ollut myös huomata, kuinka tiede monin tavoin todistaa sitä, kuinka onnellisuuden taidot ja mielen harjoittaminen tekevät hyvää koko maapallolle. 

Myös oma kokemukseni mindfulnessin ohjaamisesta ja muutenkin kouluttamisesta on kokoajan lisääntynyt ja nautin siitä todella paljon. Innostustani ja varmuuttani niissä on lisännyt todella ihana, positiivinen ja kannustava palaute, jota olen saanut (sitä löytyy Verkkokurssi-osion lopusta). Tällä hetkellä olen rakentamassa kahta laadukasta itsenäisesti tehtävää 4 viikon verkkokurssia, jotka pohjautuvat täysin keväällä pitämääni etäkurssiin. Unelmani olisi päässä lisää kouluttamaan aiheesta kiinnostuneille yleisöille ja yrityksille, ja ansaita siten rahaa omaan lisäkouluttautumiseen. 

Ja matka senkun jatkuu vaan...