Kolme vuotta mindfulnessia takana

Tässä perinteeksi muodostunut vuosikatsaus mindfulness-matkastani. Kerron vuoden parhaimpia kokemuksia ja mitä hyötyjä nyt kolmen vuoden kohdalla olen kokenut säännöllisestä mindfulness-harjoittelusta.

Haastoin itseni helmikuussa tekemään kaksi viikkoa putkeen arkisin mindfulness-harjoituksen ennen aamupalaa. Olin melko varma, etten tule onnistumaan siinä, sillä olen vihoviimeinen ihminen, joka heräisi herätyskelloon ennen kuin on aivan pakko. Olen aina ollut iltavirkku ja aamutorkku, eli minulla on luontaisesti myöhäinen vuorokausirytmi. Olen aina (suureksi osaksi uniongelmien takia) vihannut aamuja, ja selviytymiskeinona suorittanut aamutoimet robottina niin, että olen ulkona kämpästä 20 minuutissa siitä kun nousen sängystä. Olen kai kuvitellut, että niin en ehdi ajatella tai tuntea mitään. Tai oikeastaan, siten olen saanut nukkua niin pitkään kuin mahdollista. Säännöllisen mindfulness-harjoituksen myötä uniongelmani ovat kuitenkin aikalailla kaikonneet, joten nyt tuli sopiva hetki koittaa tätä haastetta. Siinä auttoi, kun kaverini kanssa asetimme itsellemme yhtä aikaa omat haasteet ja myös palkinnot onnistumisesta!

Ja kliseisestihän siinä kävi: En voinut enää kahden viikon jälkeen kuvitellakaan aloittavani arkiaamua ilman harjoitusta. Se on niin ihanaa mennä nukkumaan ja herätä, kun tietää, ettei tarvitse kuin rauhassa ilman kiirettä mennä matolle ja antaa kehomielen heräillä lempeästi harjoituksen myötä. Päivän saa vastaanottaa maadoittuneesti, läsnäolevasti ja hyvillä energioilla. Se varmasti vaikuttaa paljon työpäivieni tekemisen laatuun ja ylipäätänsä terveyteeni.

Arkiaamuni mindfulness koostuu qigongista (käsien heiluttelu, salainen zen-harjoitus, kolme ympyrää), omasta joogasta ja istumisesta. Istuessa kuuntelen ympäristön ääniä, lasken uloshengityksiä ja vain olen tarkkaillen mitä tapahtuu nykyhetkessä. Avaan silmät, katson ikkunasta ulos ja kuvittelen mitä karhu lammella tänään kokee. Lopuksi toivotan itselleni ja kaikille hyvää tähän päivään. Vapaapäivinä teen saman aina kun mahdollista ja usein pidempänä. Viimeaikoina olen kuunnellut lisäksi iltaisin mindfulness-kursseja appeista tai nettisivuilta (Insight Timer, Mindfulness App, mieli.fi Läsnäolon hetkiä).

Helmi-elokuun aikana suoritin psykofyysisen psykoterapian perusteet. Sieltä mukaani jäi turvallisen ja tukevan ryhmän ja yhteisön tärkeys, kehotietoisuuden taito, todella auttavat psykofyysiset menetelmät ja monet ihmisyyden ymmärtämistä syventävät teoriat esim. vireystiloista, traumoista, autonomisesta hermostosta, tunteiden säätelystä... Parhaat opinnot ikinä ja mikä kokemuksellinen matka! Se todella syvensi mindfulness-matkaani.

Kävin toukokuussa qigong-kesäleirillä Vesannolla Kauko Uusoksan ja Warabi Tanidan opeissa. Sieltä mukaani jäi mm. luonnossa harjoittamisen huokeus ja kolme ympyrää -harjoitus, jonka lisäsin siitä lähtien säännölliseen harjoitukseeni, ja se on ollut todella antoisaa.

Kesälomalla päätin olla huolehtimatta niin paljoa säännöllisestä harjoituksesta, ja varsinkin matkustellessa keskityin enemmän epämuodolliseen harjoitteluun kuin muodolliseen. Voisin väittää, että oli onnellisin kesä ikinä. Todella läsnäoleva ja kaikesta nautiskeleva. Sai olla villi ja vapaa. Loman loputtua oli hyvin helpottavaa tietää, että työt alkavat yhdessä taas säännöllisen muodollisen mindfulness-harjoittelun kanssa.

Tänäsyksynä olen saanut nauttia toimintaterapeuttiystäväni Elina Paavolan ohjaamista rentoutustunneista. Niistä mukaani on jäänyt (syvärentoutuneen kehomielen lisäksi) varsinkin kehon taputtelu päästä varpaisiin tauon aikana työpäivinä. Siinä muistaa, että ainiin, minullahan on tämän työskentelevän pään lisäksi keho, joka joutuu koko työpäivän istumaan ja kokemaan kaikenlaisia tunteita. Se auttaa aidosti ravistelemaan työasiat ulos kehosta ja mielestä, ja se myös vilkastuttaa verenkiertoa. Elinan Arjen matkassa -blogissa on todella hyviä konkreettisia vinkkejä moneen asiaan, esim. Energiatasapainoon ja vireystilan säätelyyn.

Olen ohjannut Vuolle-opiston kautta Hailuodossa kahden päivän mindfulness-kurssin ja töissä YTHS:llä monta Stressless-ryhmää. Opettaessa oppii aina ihan omalla tavallaan lisää ja tykkään siitä todella paljon. Ryhmissä ja jakamisessa on voimaa!

Parhaat kirjat vuoden aikana ovat olleet: Paul Gilbertin Myötätuntoinen mieli, Ari-Pekka Skarpin Mindfulness, mielenselkeys ja myötätunto, Bodil Lindfors ym. Keho ja mieli, Stanley Rosengergin Opas vagushermon parantavaan voimaan, Mark Nepon Havahtuminen, Kelly McGonigalin Joogaa kivun lievitykseen ja Taavi Kassilan Meditaation kultainen kirja.

Koetut hyödyt:

• En enää vihaa aamuja niin paljoa.
  
  
• Kehotietoisuus ja ystävällisyys ovat kasvaneet, jonka jälkeen on vaikea enää olla kuulematta omia kehomielen tarpeita ja olla pitämättä hyvää huolta itsestä.
  
  
• Ajatusten eriyttämisen taito on kehittynyt pidemmälle. On siistiä kuinka omat ajatukset huomaa nykyisin paremmin, niiden äärelle osaa välillä pysähtyä ja tarkistaa niiden hyödyllisyyttä, ja sen kautta päästää turhista ajatuksista nopeammin irti.
  
  
• Tunteiden säätely on ehkä alkanut hiljalleen kehittyä, ihan vähäsen.
  
  
• Pystyn paremmin tekemään asioita (ja olemaan tekemättä) omaksi ilokseni, enkä vain suorittaakseni jotain pois alta tai miellyttääkseni vain muita.
  
  
• Iloa, rauhaa ja rentoutta on yhä enemmän.
  
  
• Myös nämä ovat lisääntyneet: Yleisen inhimillisyyden hyväksyminen, tietoisuus myös ihmisyyden varjopuolista, yhteisöjen merkityksen näkeminen ja halu osallistua ja auttaa omalta osalta minkä voi.
  
  

Mottoni on nyt jo jonkin aikaa ollut: Ota mitä tarvitset ja anna mitä voit.