Koulutuksen jälkeen

Ohjaajakoulutus loppui muutama kuukausi sitten. Miten mindfulness on pysynyt mukanani?

Olen jatkanut säännöllistä harjoitusta samaan tapaan kuin ennenkin, mutta välillä se on meinannut unohtua! Syitä voi etsiä kiireistä, iltaisin on nyt ollut enemmän menoja. Mutta pienen rehellisen pohdinnan jälkeen huomaan syyn olevan siinä, että olen saavuttanut meditaatiosta niin paljon hyötyjä, että olen alkanut epäillä tarvitsenko sitä enää.

Ja ai että kuinka nopeasti se itsestään ilmoittaakin, että kyllä vain vielä tarvitsen!

Ihan ensimmäisissä postauksissani tänne kirjoitin: "Ymmärrän, miksi meditoiminen säännöllisesti on tärkeää. Kurssilla joku sanoi, että meditoiminen on hänelle kuin hampaiden harjaamista. Vaikka hampaat harjaisi tänään, niin huomenna ne tarvitsee harjata uudelleen."

Tulipahan sekin hampaiden henkinen likaisuus nyt koettua. On tavallaan aika mukavaa, kuinka sen huomaa jos oma harjoitus ei pysy säännöllisenä. Minulla se näkyy selkeimmin huonompana unenlaatuna eli heräilen öisin kuten ennenvanhaan, pahempana kuormittumisena töistä, mielialan ja energian laskuna ja vaikeutena toimia niin kuin oikeasti haluaisi. Meditaatio on minulle elintärkeä hetki aidosti pysähtyä ja tulla olemaan nykyhetkessä, jolloin stressi, työasiat ja negatiiviset jutut eivät jää pyörimään päähän. Mukavaa tämän huomaaminen on, koska asian voi heti helposti korjata jatkamalla vaan harjoittelua :)

Lisäksi olen alkanut saamaan vihiä siitä, kuinka tässä hommassa tosiaan kehittyy ajan myötä. Meditaatioiden sujuminen vaihtelee päivästä toiseen ja yhden session aikanakin, mutta isommassa mittakaavassa taidan yhä nopeammin ja laadukkaammin päässä kiinni meditatiiviseen olotilaan. Mindfulness myös sulautuu aina vain enemmän arkeenikin. Henkinen ja fyysinen hyvinvointini jatkaa paranemistaan.

Hampaat pestynä on mukavaa olla. Olen ymmärtänyt, kuinka meditaatiossa on kyse ilosta, nautinnosta, rauhasta, vapaudesta ja rakkaudesta. Sen moninaiset vaikutukset omassa elämässä yhä yllättävät minut uudelleen ja uudelleen. Ihaninta on tajuta se, kuinka alussa edelleenkin olen tällä matkalla ja ihmetyksiä on vain lisää luvassa. On suurenmoista tutustua siihen, miten oma kehomieli on ohjelmoitu, ja jopa pystyä muokkaamaan sen koodeja terveellisemmäksi. Tuntuu että psyykeni ja ruumiini rakennuspalikat ovat alkaneet asettautua tukevasti ja joustavasti oman elämäni perustukseksi.