Neljä vuotta mindfulnessia takana

Tajusin yhtenä päivänä kun pyöräilin töistä kotiin mitä tarkoittaa lause: Myötätunto on kärsimystä muuntava voima.

Siinä pyöräillessä huomasin, että päätä särkee, väsyttää, ärsyttää ja stressaa kaikki hoidettavat asiat. Ennen olisin ajatellut:

Näin ei saisi olla. En halua potea päänsärkyä ja väsymystä. Miksi en ole pitänyt omista rajoista kiinni ja pitänyt riittävästi lepoviikonloppuja ja taukoja töissä. Miksi työt on niin kuormittavia ja elämässä niin paljon hoidettavia asioita. Olen heikko, surkea ja riittämätön. Maailma on paska. Mitään ei ehdi koskaan tehdä ja kaikki on paskaa, paskaa, paskaa.

Mutta nyt huomasinkin oikeasti ajattelevani:

Aa okei, tältä minusta nyt tuntuu. Sehän on ymmärrettävää siihen nähden, kuinka rankka työpäivä oli, ja kuinka on tullut oltua viimeiset 4 viikonloppua reissussa eikä ole ehtinyt olla rauhassa kotona tarpeeksi ja hoidettua asioita. Mikähän minua tässä auttaisi? Mikä tekisi minulle aidosti hyvää? Minäpä teenkin tosi hyvää ruokaa kun pääsen kotiin ja otan pienet päikkärit. Sitten onneksi on vielä tanssi-impro illalla, se tekee aina hyvää. Ja sen jälkeen laitan saunan päälle ja katon Vikings Valhallaa puolison kanssa ja menen aikaisin nukkumaan. Tänään ei kannata enää hoitaa mitään asioita. Onpas täällä kaunis syyssää.

Heti tuli parempi olo kun ajatukset lähtikin tällaiseen suuntaan. En alkanut käymään sisäistä taistelua vaikean olon kanssa ja syyttämään itseä tai maailmaa kaikesta niin kuin ennen. Havainnoin, hyväksyin ja olin myötätuntoinen itseäni kohtaan. Huomio pystyi sitten menemään takaisin nykyhetkeen ja nautin kotiin pyöräilemisestä. Päänsärky ja väsymys jatkuivat, mutta ne oli helpompi kestää. Seuraavana päivänä oli paljon parempi olo ja enemmän voimavaroja käytössä levollisen illan jälkeen.

Nykyisin vaikeat ajatukset ja tunteet eivät jää päälle niin pitkäksi aikaa, enkä samaistu ja sulaudu niihin niin paljoa kuin ennen. Huomaan ne, tunnistan, annan itseni kokea, muistan niiden kuuluvan elämään, mutta olevan vain yksi osa sitä ja tietoisesti vien huomiota enemmän auttaviin asioihin. Pystyn päästämään irti turhasta negatiivisuudesta ja aidosti palautumaan sekä nauttimaan nykyhetkessä niistä asioista, joista on mahdollista nauttia.

Aivan kuin minulla olisi nykyisin tuulilasinpyyhkijät, jotka puhdistavat lasin kun siihen lentää kuraa, ja sitten näkee taas selvästi. Eli pystyn itsemyötätunnon keinoilla käsittelemään vaikeita asioita paremmin, ettei ne jää jumiin minun sisälle.

Heh, ehkä vielä jatkan autovertauskuvaa: Oikeasti tuntuu, että olen oppinut lisää omasta autosta (minästä), miten se toimii, miten sitä kannattaa huoltaa, miten sillä voi turvallisesti ajaa liikenteessä ja mihin suuntaan haluan sitä ajaa. Milloin kannattaa laittaa pitkät valot tai sumuvalot päälle. Miten käyttää vaihteita, jarrua ja kaasua… Tämä vertauskuva on loputon. Kokonaisvaltaisesti tuntuu siltä, että olen enemmän kärryillä.

Muita viimeisen vuoden aikana huomaamiani hyötyjä:

• Onnellisuus ja positiiviset ajatukset ovat lisääntyneet.
  
  

• Huomio menee enemmän ympäristöön, sen väreihin, muotoihin, valon ja varjon leikkeihin pinnoilla. Mikä nautinto!
  
  

• Unet ovat muuttuneet, esim. painajaiset vähentyneet paljon.
  
  

• Huomaan tarkemmin omia pelkoja ja niiden vaikutuksia itseen.
  
  

• En kontrolloi enää liikaa asioita. Tulevaisuuden suunnitteleminen ja valmistautuminen kaikkeen on vähentynyt. Pystyn paremmin olemaan vaan elämän virran kannattelemana.
  
  

• Voin luottaa siihen, että mulla on sisäinen oma rauhan paikka, johon voin aina palata.
  
  

• Selkä ei ole ollut koko vuonna kipeä. Ja se on minulle todella outoa.

Harjoitukseni on pysynyt tismalleen samana kuin vuosi sitten. Voit lukea siitä Kolme vuotta mindfulnessia takana -blogikirjoituksestani. Ei kannata muuttaa sitä, mikä toimii.

Paras kirja vuoden aikana on ollut Oskari Lahtisen Onko mindfulnessista mihinkään. Siitä on ollut apua oman kirjan kirjoittamisessa. Kirjoittelen perjantaisin täytettävää 8 viikon kirjaa, josta saa apuja mindfulness-harjoittelun aloittamiseen. Kirjan kirjoittaminen itsessään on iso harjoitus, joka kehittää itsemyötätuntoa, mielen selkeyttä ja syventää ylipäätänsä omaa suhdetta mindfulnessiin. Antoisia ovat olleet myös StressLess-ryhmien ohjaaminen töissä, mindfulness-kurssien opettaminen Vuolle-opistolla ja Oulun mindfulness ry:n sunnuntai-istunnot.